Japanin kielen sana aikido tarkoittaa tietä (do)sopusointuun (ai) universaalin energian (ki) kanssa. Sen pohjana ovat vanhat japanilaiset taistelutaidot, joiden väkivaltaiset tekniikat aikidon perustaja Morihei Ueshiba (1883-1969) muunsi ihmistä kehittäviksi ja sopusointua edistäviksi harjoituksiksi. Aikido on siis budoa, joka tarkoittaa ihmisen henkisen kasvun edistämistä taistelutaidon avulla. Keskeinen tavoite on yhdistää ihmisen ki, mieli ja ruumis toimimaan yhtenä kokonaisuutena. Aikidoa on kovin vaikea kuvata lyhyesti; alla on muutamia luonnehdintoja. Ainoa keino ymmärtää aikidoa on harjoitella sitä käytännössä. —

Taisto Haavisto 

Aikido on moderni budolaji, joka perustuu vanhoihin japanilaisiin taistelutaitoihin. Aikidossa käytetään pyöreitä liikkeitä, joilla ohjataan harjoitusparin hyökkäyksen voimaa haluttuun suuntaan. Tasapainoltaan horjuneen vastustajan voi heittää tai viedä maahan vain vähän voimaa käyttäen.

Aikidon harjoittelu tarjoaa monipuolista liikuntaa ilman kilpailua. Tämän ansiosta aikido sopii ikään ja sukupuoleen katsomatta ihmisille, jotka haluavat liikkua hyvässä seurassa ja kehittää itseään. Pidemmällä aikavälillä aikido tarjoaa myös itsepuolustustaitoja.

Aikidon tekniikat koostuvat erilaisista heitto- ja lukkotekniikoista. Heitoista voidaan tulla pehmeästi alas harjoittelemalla turvallista kaatumista (ukemi). Lisäksi harjoitellaan aseilla: bokken (puumiekka), jo (keppi) ja tanto (veitsi). Aseilla ja niitä vastaan harjoittelu tukee aseettomien tekniikoiden osaamista kehittämällä etäisyyden ja ajoituksen hallintaa.

Harjoittelu alkaa perustekniikoiden opettelemisesta. Tekniikat eivät kuitenkaan ole päämäärä sinänsä, vaan väline aikidon periaatteiden sisäistämiseen. Taitava harjoittelija voi toteuttaa aikidoa vapaamuotoisesti ja soveltaa oppimaansa erilaisiin tilanteisiin.

Lisää aikidosta voi lukea Aikidoliiton sivuilta.